– Halusin jo nuorempana tekniselle puolelle, mutta mielenkiinto eläimiinkin oli olemassa, muistelee Kytöviita ammatillisia haaveitaan.

Kun vanhassa työpaikassa työt alkoivat vähetä, oli luontevaa hypätä täysipäiväiseksi sähköalan opiskelijaksi. Opiskelu kesti vain puolitoista vuotta ja siitäkin osa toteutui oppisopimuksella.

– Teoria on tosi tärkeää, mutta teorian soveltaminen käytäntöön ja asian sisäistäminen on vielä tärkeämpää, tiivistää Kytöviita oppisopimuksen fiksuutta.

Luonnikkaasti LST:lle

Edellisen työpaikan kärkimiehen suosituksesta Kytöviita lähetti avoimen hakemuksen LST:lle ja sen jälkeen kaikki sujuikin vauhdikkaasti. Haastattelu sovittiin nopeasti ja nimet työsopimukseen kirjoitettiin heti haastattelun päätteeksi. Tuore sähköasentaja pääsi toivomaansa työhön.

– Parin vuoden työkokemuksen jälkeen hain sisäisesti avoinna ollutta työnjohtajan paikkaa ja sain sen. Työ jatkuu oikeastaan samalla tavalla, yhdessä tehdään siten, mikä on sujuvinta ja järkevintä. Perehdytys uuteen hommaan on ollut tosi kivutonta, pikkuhiljaa vastuut ovat kasvaneet ja oma esimies jeesaa taustalla aina, jos on tarvis. Ei mua pistetty heti syvään päähän, naurahtaa Kytöviita.

Tällä hetkellä työhön kuuluu pääsääntöisesti keskusvalmistusta, valaisimien ohjauskeskuksia ja logiikkakeskuksia.

– Meillä on täällä hyvä tiimi ja hyvä henki. Pystytään kommunikoimaan ja työskentelemään hyvin yhdessä. Mietitään ja pähkäillään ja yhdistetään voimat, kehaisee Kytöviita.

Ylennys ei syönyt oppimishaluja

Työnjohtajan roolista Kytöviita aikoo ottaa kaiken opin irti. Mutta opinnälkää jää silti. Haaveissa on pyrkiä sähköalan insinöörikoulutukseen, kunhan tarkempi opintolinja löytyy. Kytöviita kiittää työnantajaansa siitä, että työn ohella opiskelu on tehty mahdolliseksi.

Työssäkin oppii. Itse alasta, mutta myös työn tekemisestä ja elämästä yleensä. Kytöviidan kiteytys sopii malliksi meille kaikille:

– Oo oma ittes. Ota työt vastaan semmoisena kun ne tulee. That’s it.

Takaisin uratarinoihin
Takaisin LST:n etusivulle