Seppo Laajalehto teki 50 vuoden uran LST:llä
Hyvästä työntekijästä ja hyvää tuulta luovasta tiimipelurista ei millään raaskisi luopua, mutta pitkän uran tehnyt korjaamopäällikkö Seppo Laajalehto on eläkepäivänsä ansainnut.
– Vahingossa, kuuluu Sepon vastaus, kun kysytään, miten hän on alalle ja LST:lle päätynyt.
Sepon ura alkoi Paattisten ammattikoulusta, jonne pääsi aikoinaan vain muutama oppilas. Oppilaitoksen sähköpuolen ovet eivät auenneet hakijalle, mutta puusepän oppiin Seppo pääsi. Koulussa hän ei viihtynyt pitkään, sillä opintie päättyi jo kolmen päivän kuluttua.
Opinnoista oli kuitenkin sen verran hyötyä, että Seppo löysi tiensä LST:lle, missä hän viettikin lähes koko työuransa. Kaiken kaikkiaan työvuosia kertyi yli 50, mikä kertoo paljon työpaikan ilmapiiristä ja yleisestä viihtyvyydestä.
– Ansioluettelon laatimisessa ei tarvitsisi juurikaan kynää välillä teroittaa, naurahtaa Seppo.
Omalla tyylillä
– Työnkuva on ollut todella monipuolinen, ja juuri se on tehnyt työstä mielekästä, kertoo Seppo.
Monipuolisessa työssä yhdistävänä tekijänä on ollut sähkö. Pitkän uran aikana sähkötöitä on riittänyt laivojen, veneiden, kiinteistöjen ja puolustusvoimien liikkuvan kaluston parissa. Vuosikymmenien varrella haasteita on toki riittänyt useammallekin työpäivälle, mutta perusasenne työntekoon on aina ollut positiivinen.
– Pikkuhaasteet kilpistyvät pois ja lopuista otetaan niskalenkki. Haasteitahan täytyy olla, ja se on mukavaa, Seppo hymyilee.
Sepolla on aina ollut reipas asenne töihin ja työelämään. Hän pitää kunnia-asianaan tehdä omat työnsä mahdollisimman hyvin ja parhaansa mukaan.
– Olen aina saanut tehdä työni vapaasti ja omalla tyylilläni ilman, että kukaan on edes kokenut tarpeelliseksi vahtia työn tekoa, hän kertoo.
Arvostus on siis toiminut vuosien varrella molemminpuolisesti.
Muutosoppia seuraajalle
– Olin yksinhuoltajaäidin poika, kun 15-vuotiaana siirryin työelämään. Ajan kuluessa elämänkoulu on kasvattanut ja tarjonnut monenlaista oppia, Seppo tuumii.
Maailman kehittymisen myötä työnkuvaan on mahtunut 50 vuodessa paljon muutoksia, ja toisinaan maalaispojan on ollut vaikea pysyä mukana. Siirtyminen asentajasta korjaamotyönvetäjäksi, ja myös taloudellisen vastuun kantajaksi, oli suuri muutos. Tällainen muutos oli kuitenkin positiivinen eikä sekään erityisesti mietityttänyt.
Seuraajalleen Seppo haluaa antaa yhden ohjeen: ”Ole nöyrä, mutta nöyristellä ei tarvitse”.
Ei kuuta taivaalta, vaan hyvä elämä
Lapsuuden haaveammattia Seppo ei muista, tai sellaista ei ehkä ole ollutkaan.
–Ennen ei sellaisia mietitty. Nykyään halutaan kaikenlaista, jopa kuuta taivaalta. Minä halusin vain hyvän ja vakaan työpaikan. Nuorena sähköala oli toki mielessä, ja senhän tässä saavutinkin, Seppo pohtii.
LST:n vuosista Seppo jää erityisesti ikävöimään hyviä työkavereita sekä työympäristöä itsessään. Työpaikalla on hyvä henki, mahtava huumori ja lämmnin tunnelma. Eläkepäivistä Seppo aikoo silti nauttia täysin rinnoin, viettää päivän kerrallaan ja toivottavasti vielä terveenä pysyen.
– Moni ei ole päässyt näinkään pitkälle. LST:n kautta ja työni puolesta olen saanut hyvän elämän. Kolmen päivän koulutuksella, Seppo hymyilee.